tiistai 28. tammikuuta 2014

peli vihelletty seis

Kuka on keksiny flunssan ja kuumeen? Joku fiksu? Meillä jyllänny jo monta päivää vuoron perään kaikilla  jonkin sortin tauti. Nyt on mun vuoro ja loppua ei näytä tulevan.
Ennen flunssaa sainkin monta ideaa yövuorojen aikana. Nyt on meidän eteinen saanu väriä pintaan ja lopputulos on ihan ok! Vielä se kaipaa jotain, mutta en osaa sanoa että mitä? Peiliovet olis kova sana, mutta mistäpä ne rahat sais niihin?
Keittiönpöytään odotellaan uusia juttuja, kunhan vaan rahtari suvaitsis tuoda tarvikkeet meille asti. Näistä vois kirjotella ihan kokonaisen KUVALLISEN jutun. Se onkin jo tekstin kannalta hyvällä mallilla, mutta vielä tarvitaan aikaa, jotta kaikki on valmista ja sitten kuvataan!! ;)

maanantai 20. tammikuuta 2014

DIYDIY D I Y

Kyllä näissä yövuoroissa on hyvätkin puolensa. On saanu niin paljon inspiraatiota ja ideoita kodin sisustamisen suhteen. Tällä hetkellä oon ihan tohkeissa DIY hommista. Tekis mieli haalia kaikkea vanhaa(ja miksei uuttakin, mutta lompakko ei anna periks) ja tuunata. Oon miettiny kaikki meidän tavarat läpi ja keksiny jo jopa muutamalle jutulle ihan uuden käyttötarkotuksen tai ilmeen. Heti kun tilipäivä koittaa, suuntaa meidän poppoo maalikaupoille. Mieheltä sain jo suostumuksen, mutta uskompa että hommat jää mun jobiksi.
EIpä haittane!

Maalauksen suhteen lapset ei pääse kyllä auttamaan, koska ajattelin kohdistaa sen maalauksen tiettyihin sieniin, en koko kämppään ;)
Ehdotinkin jo että voidaan pitää rento maalaus-ruoka-musa- uni-höpötelly-tuunaus viikonloppu! En muistakkaan koska oltaisiin oltu viimeks kahdestaan. Ihan siis vaan oltu!! Tai noh kyllähän maalamisessa on paljon hommaa ;)

Oon ollu aina kirppis ihminen. Tykkään kierrellä ja kattella. Löydänkin tosi usein "kaikkea hyvää tavaraa halvalla" ;) (ja mies kiittää!) Nytkin tuli löydettyä netin kirppis sivuilta paljon kaiken näköstä ja muutama tavara löytää kyllä itsensä meille, jos vaan vielä on kaupan!
kuva

pus pus, nyt viimeset hommat ja kotia pötkölaatikkoon hautomaan sisustus ideoita!
Ihanaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

parisuhde on kuin ihana liikuntasuoritus, mutta miljoonasti suurempi tunne

Kuinka moni tietää sen fiiliksen kun tekis mieli hehkuttaa onneaan kaikille? Kuinka moni on tuntenut myös sen kun tekis mieli huutaa kaikille että "idiootti!"? MINÄ! Ja uskon, että myös kaikki parisuhteessa elävät!
Kuinkahan moni muisti kehua eilen sitä toista osapuolta? Rehellisesti sanottuna itse en! Kuinka voikaan olla niin hankalaa sanoa toiselle se yksi pieni hyvä sana? Pelkkä kiitos ja ole hyvä ei riitä!
Silti meillä rakkaus on samanlaista mitä se oli silloin 6vuotta sitten. Uskaltaisin jopa väittää, että paljon vahvempaa ja suurempaa.

Parisuhde on vähän niin kun liikuntasuoristus. Nuorena etsitään ja kokeillaan ja vanhempana ryhdytään enemmän hommaan sata lasissa. Välillä huvittaa ja välillä ei huvita yhtään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos välillä pitää lepopäivän vihais koko touhua. Ehei.
 Rakkautta ei toki voi korvata ja punnita liikunnalla.. tai miksi ei? Joku tykkää asua yksin ja harrastaa liikuntaa, kun toinen taas on valmis/halukas perustamaan perheen.

Itse valitsin molemmat!
Nuorena  liikunta, myöhemmin mies ja lapset ja nykypäivänä mies, lapset ja liikunta.


Voivottelin taas mielessä kovaan ääneen, kun liikunta jäi vähäseks yövuorojen takia. Kuinka paska ja vetämätön fiilis tulee kun ei saa persettään ylös?!? jonkin näkösiä vierotusoireita ja pakkooireinen sairaus-liikunta?
Valvoin yövuorossa ja puhelimeen tuli viesti. Se oli mieheltä. Kello oli jo yli puolen yön, vaikka nukkumassa pitäis olla jo kovaa vauhtia. Viestissä luki lyhyesti ja ytimekkäästi " Mä Rakastan Sua♡".
Silloin tajusin.. Helvetti, tää on sitä mä oon aina halunnu! Jääkööt liikunta välillä. Mä makaan mielummin sohvalla toisen kainalossa, syöden kilpaa irtokarkkeja ja jätskiä. Mä mielummin leivon lasten kanssa jotain herkkuja kun ulkona on -20astetta pakkasta!

Otsikkoon palatakseni:
parisuhde on kuin ihana liikuntasuoritus, mutta miljoonasti suurempi tunne

torstai 16. tammikuuta 2014

sukset puuttu

noh eihän tää päivä luistanu nyt ihan niin kun oli ajatellu.
Olin jo siinä toivossa että kaveri joka kyseli eilen passaako nähdä tänään aamulla oli kiireinen eikä ehtinyt/huomannut vastata "tullaan mielellään"-viestiin.
Aamulla heti silmät avattua otin puhelimen kouraan ja ajattelin laittaa viestiä että passaako tämän päiväinen. Mä idioottina olin kirjottanu viestin mutten ollu ikinä lähettäny sitä!!
Ei muuta kun viesti menemään klo8 ja toivoa, ettei herättäny koko perhettä. Saatiikiin kiva vastaus onneks!
Meillä aamu alkoi käydä jo ahtaaksi sisällä, joten päätettiin lähteä ulos. Eipä siellä nyt niin lämmin ollu. -16c näytti mittari. Äkkiä autoon ja hissun kissun treffeille.
Aamupäivä kului kivasti, oli mahti nähdä pitkästä aikaa kavereita! :)

Kotiin kun tultiin olin jo ihan siinä toivossa että meillä menee koko poppoo hetkeks ummistamaan silmiä.Tiedättekö sen tunteen kun ajalet autoa ja yrität saada lapset pysymään hereillä kotiin saakka? Onnistut siinä ja kotiovella vielä pohdit kuinka ihana on mennä myös ite vähän lepäämään lapset kainalossa!?!
PAH!! Nukkumatista ei tietoakaan! kämkkäränkkä (sentään) oli löytäny tiensä meille. Olishan se ollu tylsää jos oltais jatkettu hyvän tuulisena koko loppupäivä ilman päikkyjä!?
Sisko tuli meille tyttönsä kanssa töiden jälkeen ja oli tarkotus mennä vuorotusten käymään salilla.
Päähän kulkeutui kuitenkin super hyvä ajatus mennä yhdessä pitkästä aikaa. Mummi tuli mielellään viihdyttämään meidän kööriä ja me suunnattiin Bodysteppiin.

jooh.. se onkin ihan toinen tarina! HUHUH !! Voin kertoa että oltiin kyllä ihan sieltä häntä päästä suoristusten kanssa! :D Jalat oli solmussa alvariinsa, hiki lensi ja henki kulki kun huuliharpun soittajalla. Huomenna uus päivä ja uudet kujeet, ehkäpä ne sukset olis ihan jalassa jo aamusta!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

miinus plus miinus

No jo on miinusta ja miinusta. Mistähän sais plussan?
Ihanaa kun on raikas ilma, mutta tartteeko sen olla ihan näin kylmäkin. Tänään pitkästä aikaa näki työkavereita, vaikka tosin koulutuksen merkeissä. Huomenn vietetään vielä vapaapäivää ja aamulla olis kiva keksiä jtn huikeen super yyber mageeta tekemistä koko perheen kesken, kun illalla kutsuu taas sorvi tota isi-miestä. Vaan eipä se meidän illan suunnitelmia haittane. Siskon kanssa sovittiin, että mennään vuorotusten salille. Saavatpa lapset hömpöttää keskenään (taas) illan. :) Mitähän sitä keksis? Pitäiskö vaikka kaivaa muovailuvahat ja vesivärit esiin vai tehdä vaikka oikeen vaahtokylpy vapaapäivän kunniaks? ;)
Viikonloppu meneekin yövuorojen kanssa ja ens viikolla sitten taas nautitaan! Peukut pystyyn, että kroppaa haluaa tehdä samanlaiset liikunta suoritukset, kun viime valvomisten aikaan! Huikeeta loppuviikkoa!

maanantai 13. tammikuuta 2014

mahtava elämisen arvoinen elämä

Kuinka moni on löytäny ittensä kaaoksen keskeltä ja tekis mieli huutaa "antakaa mun olla"? Mä ainakin! Useastikkin, varsinkin kun meidän perhe on mies voittonen!! Rakastan mun perheen miehiä enemmän kun mtn, mutta tiedättekö sellasen päivän kun tekis mieli lyödä hanskat tiskiin?!

Täällä taloudessa ei oo pitkään aikaan ollu sellasta!! Jotenkin ihanasti on saanu nauttia arjesta. Töissä on tullut oltu kahden viikon aikana suhteellisen vähän ja on ollu kieltämättä ihanaa. Vaikka pidänkin mun työpaikasta "YLISTI".

Aamu alko ihanan pirtsakalla pakkasella. Salilla oli hiljasta joten sai treenailla kaikessa rauhassa! btw..On tuo WAW ihana paikka! Sinne kun menee, on kun kotio tulis. Monilla on oma mielipide, mutta mä liputan sen puolesta!! Mun jäsenyys varmasti jatkuu sopimuksen loputtua.
Illalla koitti vihdoin kauan odotettu ylläri. Oltiin siskon kanssa jo tovi suunniteltu kaverin ylläri synttäreitä. Se kun on ihan toisesta päästä Suomea ja täällä päin ei oo vielä kavereita liiakseen, joten päätettiin yllättää hänet.
Laitettiin hiukan paremmat vermeet päälle ja lähdettiin kohti sankarin kämppää. Rapussa meitä tais siskon kanssa jännittää enemmän kun lapsia jouluna.
Ylläri oli hienosti pysyny salassa ja me mammat suunnattiin kaupunkiin.
Mentiin Amarilloon syömään ja kas kummaa, 4tuntia vierähti äkkiä. Naurua ja jutun aihetta riitti. Pää puheen aihe tais olla miehet ;)
Kuinka ihana onkaan omistaa TOSI ystäviä! Sellaset on harvassa nykyään!! Ja täytyy myöntää, että on mulla ihan paras pikkusiskokin, vaikkakin ajottain(lue todella usein!) hyvin hankala tapaus onkin.

Nyt vallitsee meidän talossa hiljaisuus. Olis ihana kääriytyä oman miehen kainaloon, mutta hän viettää aikansa tällä viikolla työpaikalla iltaisin. Taidanpa siis laittaa satuhäät pyörimään ja nauttia siitä mitä nyt on!! :)))))))

perjantai 10. tammikuuta 2014

eiii, miksi?

Joko se talvi nyt sitten päätti tulla!? Ei olis kyllä vähempää voinu enään kiinnostaa. Eilinen jo entuili vähän tätä, kun salille kipsutellessa alko jo posken päitä palella. Onneks hien sai pintaan sisällä!! Oli mahtava fiilis taas antaa itselle aikaa. Ja hyvän treenin jälkeen jäädä istumaan vielä hieromatuoliin-sulkea silmät ja ottaa rennosti kahvikupin kera. Illalla lasten kanssa hömpöteltiin ja nähtiin pitkästä aikaa kavereitakin. On ne ystävät sellasia kultakimpaleita, että ei sitä aina tajua! :)

Viikonloppu lähetyy ja meillä alko kyllä niin takkuamisen kanssa aamu. Lapsethan nyt oli jo tottunu että riittää pikkasen kevyempi pukeutuminen, joten tänään sai ottaa yhteen oikeen kunnolla. Esikoinen ei uskonu että talvi on tullu, johon totes "mä meen ainakin koittamaan ulos!".
Ei aikaakaan kun se paiskas takaterassin oven kiinni ja totes "kyllä meidän nyt kannattaa laittaa ne jumpsuitit alle!" :D Noh mitäs mä sanoin ;)

Talvi 2012-2013
(hetken mietiettyäni, tulin siihen tulokseen että kuvat on kyllä niin oleellinen asia blogeissa, joten ehkä niitä tullaan näkemään aina välillä myös näiden tekstien lomassa, vaikka olin toista mieltä vielä muutama päivä sitten. Mieli muuttuu, mutta eikös naisilla oo lupa siihen?)

Lapset meni myöhemmin tarhaan ja mä ite kiersin pienen kävelylenkin. Nyt kamppeet kasaan ja iltavuoroon. Kiva päästä välillä töihin. Mä niin kaipaan jo arkirutiineita. Toisaalta ihanaa että saadaan pitkästä aikaa viettää viikonloppu yhdessä, koko perhe <3
Toivon mukaan sitä lunta tulee nyt oikeen kunnolla, eikä mitään räntä ällötystä niin että ulos ei voi mennä! :)
Mä en todellakaan oo mikään talvi ihminen(paitsi kolaaminen <3, voi sitä vois tehdä kesät talvet!), joten odotan jo kovasti kesää JA ELÄMÄNI ENSIMMÄISTÄ LOMAA!!

Ihanaa viikonloppua!

torstai 9. tammikuuta 2014

mikä on terveellistä elämää?

Niin kun moni on huomannu, nykyään hehkutetaan koko ajan jonkun sortin fitistä! Lainatakseni kaveria: Kaikki käy salilla ja syö maito rahkaa.
Super hyvä että ihmiset on alkanu kiinnostua ja ennen kaikkea liikkua. Mutta onko se menny jo överiks? Kaikki ihannoi litteä vatsasia naisia ja lihaksikkaita miehiä. En nyt sano, että se olis jotenkin kamalan näköstä, päin vastoin-hyvän maun rajoissa, mutta kun jo nuoret(siis todella nuoretkin) tytöt ja pojat haaveilee sellasesta kropasta.

Mikä sitten on terveellistä elämää nykypäivänä? Kun juttelee vanhempien ihmisten kanssa ne on sillä kannalla että punastamaitoa ja läskisoosia. Läskisoosista en tiedä, mutta kyllä mun mielestä punastamaitoa voi juoda ketä huvittaa! Ei se tee elämästä epäterveellistä.
Niin kun toinen mitä en ymmärrä? Että lapsille pitäis juottaa rasvatontamaitoa?!!? Ei mee mun jakeluun!

Itelle terveellinen elämäntapa on liikuntaa, lepoa, ruokaa, rentoutumista ja nauttimista. Myös ne ei niin kivat jutut kuten kiire ja vastoinkäymiset on osa terveellistä elämää. KOSKA-mitä se sellanen terveellinen elämä on jossa aina hypitään elovena tyttönä pelloilla hameet hulmuten?!

Tähän on hyvä lopettaa! On tullut nukuttua viime yönä 12h, syötyä kunnon aamiainen ja lounas, tullut pyöriteltyä peukaloita ja varpaita nojatuolissa löhöten, sekä kiristellyt hermoja kotona olevan kaaoksen takia! Nyt kutsuu punttisali! Sitä se mun terveellinen elämä on! :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

kuvaton blogi ja fiilis.

Hitusen meinaa mennä överi kierroksilla. Lasten kanssa on lusmuiltu  pois kotoa koko päivä. On nuo isovanhemmat korvaamattomia <3
Kotia kun päästiin, pakkasin kamat kasaan ja lähdin kauhella kiireellä kohti salia. Pitkästä aikaa oli fiilistä mennä ohjatulle tunnille, mutta niin oli vissiin fiilistä monella muullakin. Sali oli tuupaten täynnä, joten se siitä fiiliksestä!
Jäin kuitenkin ihan salin puolelle tekemään. Siellä oli sentään suhteellisen hiljaista. Huomenna jalat kiittää ja voipi olla etten pääse muutamaan päivään kävelemään!
Palkitsin itteni vielä aherruksen jälkeen, pitkällä venyttelyllä, kahvilla, hieromatuolissa istumisella ja hiljaisuudella!!


Muutama on kysellyt miksi en päivitä postauksia kuvilla, niin kun aijemmissa blogeissa.'
 Ensinnäkin:
*Viimeksi kun julkasin kuvia onnistumisista ja tuloksista, moni sanoi meidän ovella tullessa kylään:"näytä sun vatsalihaksia, noh näytä nyt hauis, jännitä sitä jännitä tätä". MIKS?
En mä oo mikään painonnostelija saatika sitten mikään fitness urheilija jolla näkyy lihakset yötä päivää. Ehkä niistä edellisen blogien kuvista huomas tuloksia, kun oli vertaus kuvia parin vuoden ja +20kg takaa.
*En jostain syystä inspiroidu julkaisemaan ite ittestäni ottamia kuvia? En tiedä miks?
Nykypäivänä "jokaisella" on ite ittestänsä ottamia kuvia verrattuna muutamia vuosia taakse päin. Se on ihan "normaalia", mutta en tiedä mikä siinä on etten vaan tykkää julkasta niitä?
En voi kieltää ettenkö ottais sellasia aina välillä, tokikin. josta päästään seuraavaan syyhyn...
*Kukaan muu ei yleensä kanna kameraa mukana paitsi minä. Jolloin siis musta ei oo todellakaan montaa kuvaa. Paitsi niitä kuvia..
*joita on jonkun pyytäny ottamaan itestä(tässä tapauksessa musta!). Siltikin niissä parissa hassussa kuvassa, jonka joku (esim oma mies :D) on hermos päissään napsinu, löytyy AINA jtn vikaa(omasta mielestä).
*Mä en todellakaan osaa olla kameran edessä. Tulee jotenkin kiusallinen olo. Vaikka kuvitelkaa, mä haluaisin ja jopa jossain tilanteessa oon pyytäny, jonkun ottamaan kuvan musta vaikka perheen kanssa! öö?? Ristiriitasta!?

Huomenna lähdetään lasten kanssa kattelemaan heppoja ja illalla treffataan kavereita. Jos aikaa riittää ja mies on tolpilla yövuorojen jälkeen,vois suunnata sinne ohjatulle tunnille. Tällä kertaa puoli täytettyyn saliin! :))



maanantai 6. tammikuuta 2014

Lupaavia suomalaisia urheilijoita +muuta höpinää

Täällä kirjottelee yksi suomalainen ja kerrassaan lupaava urheilija! Muistatteko kuinka korvat sauhuten kirjotin päivien ja ennen kaikkea liikunnan menevän plörinäks yövuorojen takia!?
Näin ei oo ollu nyt. Viimenen yö takana ja kotona on tehty pienet jumpat joka ikisen yövuoron jälkeen.

Kuinka moni on sitä mieltä että todella valta osa miehistä on "niiiin suomalaisia jössiköitä"? Ne ei puhu eikä pussaa! Ite voin ainakin rehellisesti myöntää omaavani todella suomalaisen, mutta ihanan miehen! <3 (tiedän että luet tätä;) )

Aamu alko niiin lupaavasti. Olin herännyt vain kerran kesken unien lasten ääniin. Silloinkin esikoinen tokas kovaan ääneen"äiti ei oo vieläkään noussu. Isi, pitäiskö meidän vähän syödä jtn. Tossa on muusia, mutta ei meillä oo kastiketta." :D  Äitiinsä tullu! Aina huolehtimassa, että kaikilla on ruokaa ja puhtaat vaatteet!
Olin nukkunu jo tosi "myöhään" ja  mies tuli herättämään. Kertoi lasten olevan päiväunilla, mutta hän lähtis nyt käymään kaupassa. MITÄ? Todellako?! IHANAA!!En laittanut vastaan.

Noustua ylös, se ihana loppu siihen!
Siis huoh mikä epäjärjestys meidän kämpässä vallitsi. Olin kuitenkin niin hyvällä fiiliksellä että se ärsytys loppu äkkiä! Tavarat paikoilleen ja äkkiä 30day jumpan "suoritus" ennen kun lapset herää.

Illalla urheilut sen kun jatku. Nimittäin nuorten mm lätkän parissa. Voin rehellisesti sanoa, että mä en ymmärrä ihmisiä (tai ainakaan en oo ymmärtäny tähän saakka!?)  jotka ei havahdu mihinkään ympärillä tapahtuvaan Suomen pelin aikana!? Kokoonnutaan "kisastudioihin" syömään herkkuja ja jakamaan niin pirun hyviä "mikset sä tehny näin, miks sä teit noin. LAUO nyt pelle..."". Mitä järkeä?

Yllättäen meijän kämpässä oli tänään "kisastudio". Ei siis siinä, kiva kun meille kokoonnutaan, mutta "kisastudio"..huoh mikä sana! Yhtäkkiä löysin itseni sieltä muiden joukosta. Koko pelihän sitä tuli seurattua ja vessassa käynnit oli pakko ajottaa erätauoille.

Kuinka huikeeta se onkaan kun jotkut omistautuu täysin liikunnalle? Niin kun pikku Leijonat!? Täyttä treeniä koko nuoruus aika, mutta kyllä se palkitaan! Jos todella pitää jostain urheilulajista, mitä pahaakaan siinä on? Urheiluhan on terveellistä(hyvän maun rajoissa!). Super hienoa että meidän pienessä Suomen maassa on tälläsiä jätkiä!!!! WAU!


Asiasta aasiin..
Meidän perheessä mennään ajoittain ihan "läpsystä vaihtoon" systeemillä. Mä tuun, mies menee. Mies lähtee, mä tuun!! Molemmat kolmivuorotyössä. Toinen pelaa lätkää, toinen tykkää käydä salilla. Välillä täytyy nukkua ja syödäkin täytyy monta kertaa päivässä. Koti pitää olla kondiksessa ja yhteistä aikaakin olis ihan kiva saada johonkin väliin (välillä hiukan useamminkin!). Kaikista tärkeimmät, lapset, täytyy myös huomioida kaiken hulinan keskellä! Ne kun alkaa olla  nyt jo "isoja", pääsee ne aina välillä mukaan  :) Voi niitä päiviä, kun toinen kertoo sylki lentäen "mä olin isin kanssa halilla..mä olin äitin kanssa salilla ja siellä soi musiikki". Harmi ettei tänä vuonna olla päästy vielä luistelemaan perheen kesken!?

Taas tuli todettua, että toisen onnistuminen saa itsessä kans puhtia jaksaa eteenpäin!! Joten mä todella aijon nyt tsempata viimesen työyön ja huomenna ollaan taas virkeenä liikunnan ja perheen parissa! Ihanaa loppiasta kaikille!!!

terv. sekamelskan keskellä raatava onnellinen vaimo/äiti

lauantai 4. tammikuuta 2014

lupaava alku, tyssäävä loppu!

Tiedättekö sen tunteen kun on saanut raahattua ahterinsa jonkin sortin liikunnan pariin?
Mä tiedän!!! Mahtava fiilis!
En ymmärrä kuinka se alottaminen on aina niin vaikeeta? Mutta kun pääsee tekemään, niin miettii että hitto vie tätä mä haluan tehdä ja miks ihmeessä mä olisin skipannu tän?

Meillä on valvottu jo 3vko hiukan pidempään ja aamut on tunnetusti venyny myöhään. Aikaisemmin oltiin lasten kanssa menossa jo päikkäreille klo 12 hujakoilla. Kun taas viimeset viikot me ollaan saatu vasta syötyä ja puettua päivävaatteet päälle tuohon aikaan yöunien venähdyksen takia.
Ihanaa ottaa vähän rennommin, mutta tuntuu ettei saa mitään aikaseks!
Tänään kuitenkin olin luvannu itelleni että urheilujen on aika alkaa luistaa niin kun ennen sairastamista, ja lupauksen pidinkin!

Aamulla jumpattiin lasten kanssa yhdessä kotosalla. Lähdettiin ulkoilemaan ja kierrettiin lenkki. Siihen päälle hyvät sapuskat ja nukkumaan 1,5h pirpanat kainalossa <3
Alkuillasta lähdin vielä kaverin kanssa salille.
(Tiedättekö sen tunteen kun tekemisestä ei meinaa tulla mtn!? Täytyy vaan pulputtaa viikon tapahtumat! Onneks onnistuttiin kuitenkin tekemään pienet treenit ;) -pulputtamisen lomassa!)
Illalla väsättiin vielä lasten kanssa hyvä kanasalaatti ja meikäläinen paineli töihin.

Nyt sitä valvotaankin koko yö! Ahdistaa jo valmiiks. Huominen menee nukkuessa ja salikin menee suhteellisen aikasin kiinni viikonloppuisin. Kotona ei todellakaan huvita tehdä mitään liikunta suorituksia yövuoron jälkeen. + Mieltä ei yhtään helpota että Tammikuun aikana on tehtävä 10yövuoroa. Joten tää kausiliikunta tulee jatkumaan ennen kun se alkoikaan.

Toisaalta ei saa valittaa! Itsehän on valintansa tehny. Ja eihän aina voi luistaa ;)
Onneksi tänä kesänä on mun elämäni ENSIMMÄINEN kesäloma ja silloin liikutaan niin että hiki virtaa ja paidat kiristää hauiksen kohdalta! ;)
Kyllähän nyt REALISTISIA(not!?) tavotteita voi laatia näinkin pienelle aika välille? ;)
Mitäs te ootte tehny tavotteeks liikunnan kanssa tälle vuodelle? Vai onko niitä edes? :)