Enpäs oo tainnu tälläistä postausta vielä toteuttaa. Ehkä olis aika.
Täällä siis rustaa syksyllä -90 syntynyt esikoinen, myöhemmin isosiskon rooliin päässyt, nykypäivänä naimisissa oleva kahden lapsen äiti sekä odottaja. Täti, ystävä, lähihoitaja ja siivous addikti.
Vaasassa syntynyt, mutta vauva ajan oon viettänyt Maalahdessa(tästä saan vieläkin kuittailuja mieheltä, onneksi uusissa kelakorteissa ei lue syntymäpaikkaa ;).
Vuonna -91 sain astua isosiskon rooliin. ja 10vuotta myöhemmin, vuonna -00, sain olla jo isosisko kertaalleen :)
Musiikkiluokalle pyrin, ja pääsin, ja sitä jaksoinkin vuoteen -03(?)asti käydä täällä Vaasassa. Kunnes sain päähän piston muuttaa etelä-suomeen isäni luokse. Sitä helvettiä jaksoinkin vajaat pari vuotta ja matkustin juoksu jalkaa takaisin äitin hoiviin <3 Eihän se kuitenkaan ihan turha reissu ollu, koska sain elämääni monen monta ihanaa ystävää, joista muutaman kanssa ollaan vieläkin hyvissä väleissä. :) Terkut kaasolle!! <3
Takaisin Vaasaan muutto olikin sitten toinen lehti elämässä. Ylä-aste oli jo alkanut ja mun oli tarkoitus aloittaa uudestaan musiikkiluokka( vanhojen tuttujen kanssa), mutta toisin kävi, ja meidät musaluokkalaiset sekotettiin yleisluokille, pienen luokkakoon vuoksi(muistaakseni meitä oli enään 13?). Onneksi sekin osottautui vaan hyväksi, koska vielä tänä päivänäki, sieltäkin luokalta on olemassa hyviä ystäviä joiden kanssa nähdään :) Yläaste nyt ei mennyt ihan nappiin, niin kuin ei varmaan kovin monella muullakaan, mutta niin vaan sieltäkin päästiin paperit kourassa pois :) Ja nyt aikuisena kun miettii, olisin tehnyt montakin asiaa toisin! (Kiitos Anonyymille mahtavista kysymyksistä, tästä aiheesta tulossa erillinen postaus!)
 |
| ylä-aste aikoja |
Kummitädiksi sain kunnian ryhtyä n 6vuotta sitten <3 Pusut O:lle! Iso poika jo!
Ylä-asteen jälkeen oli tarkoitus opiskella itselle tietenkin ammatti. Mutta ennen koulua muutto pois kotoa oli seuraavana etappina. Muutinkin pois kotoa mittarissa ollessa 16vuotta.
Olin varma, että aijon hakea sosiaalialalle. Muita vaihtoehtoja ei oikeen edes ollut?
Lähihoitajan opinnot alkoikin sitten heti kesäloman jälkeen. Opiskelu motivaatio oli oikeen huipussaan (NOT!), mutta toisella luokkavuodella jo sain tsempattua enemmän. Ehkäpä silloinen(ja nykyinen) poikaystävä/mies sai rakkauden huumassa (ja myrskyssä) mulle motivaatioita. :)
Suuntauduinkun viimesenä vuotena mielenterveys-ja päihdetyöhön ja mun onnekseni, olin nuorin opiskelija meidän luokalla. Voin vaan kauhulla miettiä millaisin paperein olisin valmistunut, jos luokkalaiset olis ollu samaa ikäluokkaa. Tuli suurempi tsemppi ja motivaatio näyttää muille aikuisopiskelijoille, että kyllä mustakin on tähän. Ja se palkittiin. Kourassa kelpo tutkintotodistus ja kourallinen ystäviä.
Pääsin töihin saman tien oman suuntautumisalan puolelle ja mies lähti armeijjaan. Paljon töitä ja yksinäisiä öitä. Kamalaa aikaa!
Vuonna -09 kihlauduttiin ja jo samana vuonna heinäkuussa, tein hartaasti toivotun plussan. Esikoinen syntyi-10 toukokuussa ja jo pian alettiin puhua pikkusisaresta. Toinen poika lupaus saatiin kesällä 2011 ja jo joulun tienoilla me kaksi oltiin kasvettu neljäksi <3
-12 talvella muut raahas hiki hatussa muutto kuormaa, kun mä juoksin reilu 1,5vuotiaan perässä samalla syöttäen n.1kk ikästä. Ostettiin siis oma rivitalon pätkä, jossa asutaan vieläkin.
3vuoden kotona olon jälkeen mulle riitti ja marssin takasin töihin.
Kesällä -13 tanssittiin ja juhlittiin meidän häitä sukulaisten ja tärkeimpien ystävien kanssa.
nyt... vuonna -14, saan kokea taas yhden mullistavan tapahtuman elämässä. Kaksosia odotetaan jo kovasti syntyväksi. Pian meistä kahdesta on tullutkin jo kuusi henkinen perhe.
On se elämä koetellu kyllä aikalailla, mutta kyllä mä oon niin paljon hyvää saanu tän 23vuoden aikana. Tälläinen musta on tullut-MUN eletyn elämän myötä :)
HUIPPUA!
.JPG)
